— Teidän pitää järjestää meille kunnon metsästysretki, kreivi, — pyysi Ribeirac. — Tehän tunnette nämä seudut.
— Teillä on täällä metsästyspalveluskuntaa ja metsiä, — huomautti
Livarot.
— Ja myöskin vaimo, — jatkoi Antraguet.
— Niin, — toisti kreivi koneellisesti, — minulla on jahtiväkeä, metsiä ja vaimo. Kyllä, hyvät herrat, totta se on.
— Järjestäkääpä meille villisianmetsästys, kreivi, — sanoi prinssi.
— Minä koetan, armollinen herra.
— Mitä hittoa! — huudahti muuan anjoulainen ylimys. — Te kostatte!
Olipa se kaunis vastaus, vaikka metsä vilisee villisikoja täynnään.
Jos minä menisin metsästämään Méridorin puoleisiin metsiin, niin
sitoutuisin viidessä minuutissa ajamaan esille kymmenen kappaletta.
Monsoreau kalpeni. Hän ajatteli hänkin Méridorin puoleisia metsiä.
— Niin, niin, huomenna, huomenna! — huusivat ylimykset yhteen ääneen.
— Tahdotteko järjestää meille metsästyksen huomenna, Monsoreau? — kysyi herttua.