Sitten kääntyi Chicot seinään päin tahtomatta vastata sanaakaan ja alkoi kuorsata kovasti, että kuningas ei enää toivonutkaan saavansa häntä hereille.
Seuraavana päivänä kokoontui konselji, jonka jäsenet vaihtuivat aina kuninkaan oikun mukaan. Tällä kertaa olivat jäseninä Quélus, Maugiron, d'Epernon ja Schomberg.
Chicot istui ylinnä pöydän päässä ja leikkeli pieniä paperivenheitä ja asetti ne riviin tehdäkseen, niinkuin itse sanoi, sotalaivaston hänen kaikkein kristillisimmälle majesteetilleen.
Herra Morvilliers saapui hänkin kohta. Tämä valtiomies koetti näyttää varsin vakavalta. Kumartaen syvään, johon kumarrukseen Chicot vastasi, hän lähestyi kuningasta.
— Minä kai olen saapunut teidän majesteettinne neuvoskunnan eteen?
— Olette. Nämä ovat parhaita ystäviäni. Puhukaa!
— Hyvä on, sire. Minun tarkoitukseni on ilmoittaa teidän majesteetillenne eräästä kauheasta salaliitosta.
— Salaliitosta! — huusivat kaikki läsnäolijat.
Chicot terästi korviaan ja keskeytti hetkeksi erään mahtavan paperilaivan leikkelyn, josta piti tulla laivaston amiraalilaiva.
— Niin, salaliitto, teidän majesteettinne, — toisti Morvilliers, alentaen äänensä salaperäiseksi hyminäksi, mikä merkitsi kamalia tiedonantoja olevan tulossa.