— Ai, ai! — virkahti kuningas. — Onko kysymys espanjalaisesta salaliitosta?
Anjoun herttua, joka hänkin oli kutsuttu konseljiin, astui nyt sisälle.
— Kuulethan, veljeni, — virkkoi Henrik, — että herra Morvilliers puhuu salaliitosta, joka uhkaa valtakunnan turvallisuutta.
Herttua heitti läsnäolijoihin terävän ja epäilevän silmäyksen.
— Onko se mahdollista? — mutisi hän.
— On, sen pahempi, armollinen herra, — selitti Morvilliers. —
Uhkaava salaliitto.
— Kertokaa siitä meille, — sanoi Chicot, pistäen valmiiksi saamansa paperilaivan pöydällä olevaan kristallimaljakkoon.
— Niin, — sammalsi Anjoun herttua, — kertokaa siitä, herra kansleri.
— Minä olen pelkkänä korvana, — ilmoitti Henrik.
Kanslerin kasvot kävivät mitä tärkeimmän näköisiksi, ja hän sanoi kumealla äänellä: