— Onnettomuus. Luulen, että Monsoreau on kuollut.
— Kuollut! — huudahti Jeanne hyvin käsitettävällä kauhulla.
— Niin ovat asiat.
— Hän, joka juuri äsken oli täällä ja puhui ja näki…
— Niin, sepä juuri olikin syynä hänen kuolemaansa! Hän on nähnyt liian paljo, mutta erittäinkin on hän puhunut liian paljo.
— Saint-Luc, sinä salaat minulta jotakin, — jatkoi Jeanne ja tarttui miehensä käsiin.
— Minä en salaa mitään, sen vakuutan, en edes paikkaa, jossa hän kuoli.
— Missä se sitten tapahtui?
— Tuolla kauvempana muurin takana, samassa paikassa, mihin Bussy tavallisesti sitoi kiinni hevosensa.
— Sinä olet hänet surmannut, Saint-Luc!