— Joko te nyt minut hylkäätte? — sammalsi kreivi.
— Voi, te puhutte liian paljo, paras kreivi. Liika puheleminen on vahingollista… Mutta minunhan pikemminkin tulisi kehottaa häntä huutamaan.
— Minä en teitä ymmärrä.
— Kaikeksi onneksi. Kas niin, nyt on haavanne sidottu. Minä menen nyt linnaan hankkimaan teille apua.
— Miten minun on oltava sill'aikaa?
— Pysykää hiljaa, pysykää vain hiljaa. Hengittäkää hiljaa ja koettakaa olla rykimättä. On varottava saattamasta verta liikkeelle. Mikä paikka on tässä lähinnä?
— Méridorin linna.
— Mistä sinne tie menee? — kysyi Remy, ollen olevinaan täysin tietämätön.
— Hypätkää yli muurin, niin pääsette puistoon, tahi kulkekaa muurin viertä, niin joudutte linnan portille.
— Hyvä, minä riennän sinne.