— Nouskaa ylös, rouva, — sanoi kuningas. — Minä kunnioitan kaikkia, jotka kantavat Saint- Luc'in nimeä.
Jeanne tarttui kuninkaan käteen ja vei sen huulilleen. Mutta Henrik veti sen äkisti pois.
— Menkää käännyttämään kuningasta, — virkkoi Chicot nuorelle rouvalle. — Te olette, kautta jumalan, riittävän kaunis voidaksenne sen tehdä.
Mutta Henrik käänsi Jeannelle selkänsä, kietoi käsivartensa.
Saint-Luc'in kaulaan ja poistui huoneisiinsa tämän seurassa.
— No niin, Saint-Luc, me olemme siis tehneet rauhan, — sanoi Henrik.
— Sanokaa, sire, pikemminkin, että te olette antanut armon, — vastasi Saint-Luc.
— Hyvä rouva, — kuiskasi Chicot hämmästyneelle Jeannelle, — hyvä vaimo ei saa hyljätä miestään… varsinkaan silloin, kun tämä on alttiina vaaralle.
Ja sen sanottuaan hän työnsi Jeannen menemään kuninkaan ja
Saint-Luc'in jälkeen.
31.
. . . . .