— Tulkoon hän sisälle, — sanoi nyt kuningas.
Tämän jälkeen vallitsi salissa hiljaisuus. Käytävässä kuului raskaita askeleita ja kovaa kannusten kilinää.
Pää pystyssä ja katse tyynenä astui Bussy sisään. Hän meni suoraapäätä Henrikin eteen, tervehti arvokkaasti ja jäi ryhti reippaana odottamaan kuninkaan puhuttelua. Tuo päättäväisyys valtaistuimeni edessä soveltui kuitenkin ylimykselle eikä siinä ollut mitään majesteettia loukkaavaa.
— Mitä, herra Bussy, tekö se olettekin? — virkkoi kuningas. — Minä luulin teidän olevan kaukana Anjoussa.
— Sire, minä todellakin olen siellä ollut. Mutta, kuten näette, olen poistunut sieltä.
— Mikä syy on saattanut teidät tulemaan pääkaupunkiimme?
Haluni saada käydä teidän majesteettianne alamaisimmasti tervehtimässä.
Kuningas ja suosikit katsahtivat toisiinsa. He nähtävästi olivat odottaneet kiivaalta Bussylta kokonaan toisenlaista vastausta.
— Eikö mikään muu? — kysyi kuningas ylpeänä.
— Kyllä, sire, hänen korkeutensa Anjoun herttua on myös käskenyt minun esiintuomaan hänen kunnioittavimman tervehdyksensä.