— Eikö herttua antanut teille mitään muuta tehtävää?
— Antoi. Hän sanoi minulle, että koska hän oli halukas palaamaan Parisiin leskikuningattaren seurassa, niin hän toivoi, että teidän majesteettinne saisi jo edeltäpäin tiedon hänen, s.o. teidän uskollisimman alamaisenne paluusta.
Sanattomana hämmästyksestä ei kuningas kyennyt kyselyjään jatkamaan.
Silloin meni Chicot lähettilään luo ja sanoi:
— Päivää, kreivi Bussy! Bussy käännähti Chicotiin päin, hämillään siitä, että hänellä tässä seurassa saattoi olla ystäväkin.
— Aah! Herra Chicot! Hyvää päivää! — vastasi hän. — Miten voi herra Saint-Luc?
— Hän voi varsin hyvin.
— Eikö teillä ole minulle mitään muuta sanomista, herra Bussy? — keskeytti kuningas.
— Ei, sire. Se vain, että jos hänen korkeudellaan on jotain tärkeämpää ilmoitettavaa teidän majesteetillenne, tulee hän itse sen tekemään.
— Hyvä on! — vastasi kuningas ja astui alas valtaistuimeltaan.
Vastaanottotilaisuus oli loppunut ja seurue hajaantui. Mutta Bussy huomasi, että kuninkaan neljä suosikkia vihanvimmaisina pyörähtelivät hänen ympärillään.