Muutamassa nurkassa jutteli kuningas kanslerinsa kanssa. Bussy ei ollut suosikkeja lainkaan huomaavinaan, vaan jatkoi Chicotin kanssa alkamaansa keskustelua. Mutta ikäänkuin olisi kuningas ollut samassa vehkeilyssä suosikkien kanssa, kutsui hän äkkiä Chicotin pois. Tämä kumarsi Bussylle kohteliaasti. Bussy puolestaan vastasi tervehdykseen samalla mitalla. Nyt hän jäi yksin suosikkien pariin.
Nämä kaikin mahdollisin keinoin koettivat Bussya ärsyttää, mutta tämä pysyi tyynenä ja vastasi varsin sattuvasti heidän nenäkkäisiin kysymyksiinsä.
Sitten hän siirtyi poispäin tervehtiäkseen sisäänastuvaa Saint-Luc'ia.
Saint-Luc tunsi, että Bussyn käsi oli kuumeinen. Siitä hän teki sen johtopäätöksen, että jotain erityisempää oli tapahtunut, ja vei senvuoksi Bussyn mukanaan salista.
Kuningas saapui nyt suosikkien luo ja nämä kehuskelivat suurisuisesti loukanneensa Bussya.
— Hyvät herrat, — sanoi kuningas, — italialainen näyttelijäseurue esittää tänä iltana muutaman huvinäytelmän. Minä pyydän teitä sitä katsomaan.
Läsnäolijat kumarsivat arvokkaasti ja kuningas poistui suuren oven kautta juuri siinä samassa kun Saint-Luc pyörähti pienemmästä ovesta sisälle ja antoi noille neljälle suosikille merkin pysymään paikoillaan.
— Anteeksi, herra Quélus, — sanoi hän, — asutteko edelleenkin
Saint-Honorén kadulla?
— Asun, hyvä ystävä. Minkä vuoksi kysytte sitä?
— Koska minulla on teille pari sanaa sanottavana.