— En voi kieltää sitä pelkääväni.
— Mutta onhan hulluutta taistella miehen kanssa, joka varmasti tulee toisen surmaamaan! Mutta minä kyllä hänestä selviydyn. Gascognelainen ei olla huvin vuoksi. Narrihan se olisi, joka vapaaehtoisesti luopuisi elämästä, varsinkaan kun ei ole elänyt kahtakymmentä vuotta kauvemmin. Jos Bussy on niin taitava, ei se enää olekaan kaksintaistelua, vaan suoranainen murha. Ja jos se kerran on murha, niin eikö, hitto vieköön, murha ole estettävissä…
— Miten?
— Murhalla.
— Tietysti.
— Kuka estää minua siitä, että minä, ennenkuin hän ehtii murhata minut, murhaankin hänet?
— Ei tietystikään kukaan. Minä ajattelin juuri sitä samaa.
— Se vain on eroa, että minä, sen sijaan että julmasti surmaisin hänet omin käsin, niinkuin hän aikoi tehdä minulle, jätän sen jonkin toisen tehtäväksi.
— Te kai siis palkkaatte muutamia lurjuksia?
— Niin.