— Minä aavistin sitä, mutisi herttuatar synkin ja uhkaavin katsein. Veljeni, jatkoi hän Mayennen puoleen kääntyen, — antaa kaikkien asestautua. Nyt on oltava valmiina.
— Mihinkä? — kysyi kuningas nöyrällä äänellä.
— Kaikkeen, — vastasi priori.
Kuninkaan epätoivo yhä enemmän ja enemmän lisääntyi.
— Valoisilainen! — huusi Gorenflot. — Ennen minä vihasin sinua, nyt minä sinua halveksin. No niin, allekirjoita heti, muuten saat kuoleman minun omasta kädestäni!
— Olkaa kärsivälliset! — pyyteli kuningas. — Sallikaa minun jättäytyä korkeimman turviin!
— Hän haluaa vielä jonkun aikaa miettiä, — sanoi Gorenflot.
— Annettakoon hänelle aikaa keskiyöhön asti, — vastasi kardinaali.
— Kiitos, sääliväinen ihminen! — huudahti kuningas epätoivoissaan.
— Palkitkoon sen sinulle jumala!
— Hänellä on tosiaankin heikot aivot, — virkkoi Guisen herttua, — ja me teemme Ranskalle palveluksen erottamalla hänet kruunustaan.