Gorenflot oli alkanut syytää suustaan Henrikkiä vastaan mitä katkerimpia soimauksia ja muistuttaa häntä kaikista hänen hurjasteluistaan.
Äkkiä kuului luostarin ulkopuolelta kovaa jyrinää.
— Vaiti! — huusi Guisen herttua.
Syntyi mitä syvin hiljaisuus. Ja kohta kuultiin luostarin portilta kaikuvia kumahduksia.
Mayenne juoksi sinnepäin niin nopeasti kuin lihavuudeltaan suinkin pääsi.
— Hyvät ystävät! — huusi hän. — Aseellinen joukko on portin ulkopuolella.
— Häntä on tultu noutamaan, — sanoi herttuatar.
— Siinä yksi syy siihen, että hänen on heti allekirjoitettava, — huomautti kardinaali.
— Kirjoita nimesi alle, valoisilainen, kirjoita nimesi! — huusi
Gorenflot jylisevällä äänellä.
— Tehän myönsitte minulle puoleen yöhön asti ajatusaikaa, — sanoi kuningas valittaen.