— Vai muutat sinä mielipidettäsi, kun luulet saavasi apua, — vastasi Gorenflot.
— Tietysti on minulla mahdollisuus…
— Tulla tapetuksi, niin kyllä, ellette heti allekirjoita, keskeytti herttuatar kiivaalla ja käskevällä äänellä.
Gorenflot tarttui kuninkaan käteen ja ojensi hänelle kynän. Ulkoa kuuluva melu yhä kasvoi.
— Uusi joukko on piirittänyt oikeanpuoleisen rapun, — ilmoitti muuan munkki.
— No niin, kirjoittakaa pian! — huusivat Mayenne ja herttuatar kärsimättömästi.
Kuningas tarttui kynään.
— Sveitsiläiskaarti tulee, — huudahti priori hengästyneenä. — Se on asettautunut kirkkomaan oikealle puolelle. Koko luostari on nyt piiritetty.
— Hyvä on. Me tulemme puolustautumaan, — vastasi Mayennen herttua päättäväisesti. — Minkään linnoituksen, jolla on sellainen panttivanki kuin meillä, ei koskaan tarvitse antautua armoille.
Hän on jo allekirjoittanut! — ärjyi Gorenflot, kiskaisten pergamentin Henrikin käsistä. Tämä kätki kasvonsa kapusonkiin.