— Jumalan nimessä, — hyvät ystävät, — huusi hän, — auttakaa ylimystä, joka vielä on pelastettavissa, jos te tahdotte antaa hänelle apuanne!
— Mitä päätätte, armollinen herra? — kuiskasi toinen.
— Varomaton! — vastasi toinen ääni. Armollinen herra! — huusi Bussy, joka oli kuullut heidän kuiskailemisensa, sillä aseman epätoivoisuus oli tarkistanut hänen kuulohermojaan, — armollinen herra! Päästäkää minut tästä irti, ja minä annan teille anteeksi sen, että olette minut ilmiantanut.
— Kuuletko? — virkkoi toinen naamioiduista.
— Mitä käskette? — kysäsi toinen.
— Että sinä päästät hänet…
Sitten hän lisäsi naamarinsa sisällä hymyillen:
— … hänen kärsimyksistään…
Bussy käänsi päätään sille taholle, josta tuo pilkallinen ääni kuului.
— Minä olen hukassa! — mutisi hän. Samassa pantiin pyssynpiippu hänen rintaansa, ja laukaus pamahti.