Bussyn pää retkahti olkapäätä vasten ja kädet hervahtivat alaspäin.
— Kirous seuratkoon sinua, murhaaja! — huokasi hän.
Hän lausui Dianan nimen ja heitti samassa henkensä.
Hänen verensä tippui aidakkeelta sen naamioidun päälle, jota oli kutsuttu "armolliseksi herraksi."
— Onko hän kuollut? — huusivat ikkunasta miehet, jotka olivat, oven murrettuaan, tunkeutuneet sisälle.
— On, — vastasi Aurilly. — Mutta paetkaa nyt, hyvät ystävät, sillä ajatelkaa, että Anjoun herttua oli kreivi Bussyn ystävä ja suojelija.
Miehet eivät mitään muuta toivoneetkaan. He katosivat nopeasti.
— Mene nyt ylös, Aurilly, — virkkoi herttua, — ja heitä ikkunasta tänne alas Monsoreaun ruumis.
Aurilly kiiruhti ylös ja tapasikin ylihovijahtimestarin ruumiin. Hän hilasi sen ikkunalle ja heitti siitä alas. Pudotessaan tahri tuo eloton ruumis herttuan vaatteet verellä.
Frans tutki kuolleen taskuja ja löysi sieltä oman ruhtinaallisen kätensä allekirjoittaman asiakirjan.