— Ei, minä en aio jättää teitä tällä tavoin, vaikkapa mestauspölkky minua uhkaisi, — sanoi Antraguet.
— Pelastakaa itsenne, nuori mies, — kehotti Chicot, — elkääkä kiusatko jumalaa. Te olette ihmeen kautta pelastunut: elkää vaatiko kahta sellaista samana päivänä.
— Antraguet meni Ribeiracin luo, joka vielä hengitti.
— No? — kysäsi tämä.
— Me olemme voittaneet, — virkkoi Antraguet hiljaa, ettei loukkaisi
Quélusta.
— Kiitos! — vastasi Ribeirac. — Kiiruhda nyt pois!
Hän vaipui samassa hengetönnä maahan.
Antraguet otti ensin oman miekkansa, sitten Schombergin, Maugironin ja Quéluksen miekat.
— Tehkää loppu minun elämästäni tai antakaa minulle takaisin miekkani, — kuiskasi raukealla äänellä Quélus.
— Tässä se on, herra kreivi, — vastasi Antraguet ja laski arvokkaasti kumartaen miekan hänen viereensä.