— Kyllä, — vastasi hän rauhallisesti, — kyllä, herra Saint-Luc on kuullut ja nähnyt aivan oikein. Minä olen surmauttanut Bussyn, ja teidän majesteettinne tulee lukemaan sen ansiokseni, sillä Bussy, joka oli palvelijani, se on totta, aikoi tänä aamuna, minun vastaanpanostani huolimatta, ryhtyä käyttämään aseita teidän majesteettianne vastaan.
— Sinä valehtelet, murhaaja, sinä valehtelet! — huusi Saint-Luc. — Bussy, jonka koko ruumis oli haavoja täynnä, käsi lävistettynä ja olkapää kuulan murtamana, Bussy, joka riippui rauta-aidakkeella, olisi herättänyt sääliä kiivaimmissakin vihamiehissään, jotka varmasti olisivat häntä auttaneet. Mutta sinä, sinä La Molen ja Coconnan murhaaja, sinä olet murhannut myöskin Bussyn, et senvuoksi, että hän oli veljesi vihamies, mutta siitä syystä, että hän tunsi sinun salaisuutesi. Haa! Monsoreau kyllä hyvin tiesi, miksi sinä teit tämän rikoksen!
— Tuhannen perkelettä! — mutisi Crillon. — Minkävuoksi minä en ole kuningas!
— Minua loukataan teidän luonanne, veljeni, — sanoi herttua pelosta vavisten, sillä hän ei tuntenut asemaansa varsin varmaksi nähdessään Saint-Luc'in, hurjan katseen ja Crillonin suonenvedontapaisesti puristuneen nyrkin.
— Menkää, Crillon, — kehotti kuningas. Crillon totteli.
— Oikeutta, sire, oikeutta! huusi Saint-Luc.
— Sire, — virkkoi herttua, — rangaiskaa minua sitten siitä, että minä tänä aamuna olen pelastanut teidän majesteettinne ystävät ja siten antanut loistavan hyvityksen asioillenne, jonka puolesta nyt minäkin työskentelen.
— Mutta minä, — jatkoi Saint-Luc raivostuneena, — minä sanon sinulle, että se asia, jota sinä puolustat, tulee olemaan kirottu asia, ja että missä tahansa liikutkin, kohtaa jumalan viha sinun askeleitasi. Sire, sire! Onnettomia ovat teidän ystävänne, jos veljenne on heitä suojellut!
Kuningas värisi. Samassa kuului ulkoa epäselvää hälinää, kiiruisia askeleita ja sitten äkisti uudistettuja kyselyitä ja vastauksia. Senjälkeen syntyi mitä syvin hiljaisuus. Kesken tuota hiljaisuutta, ikäänkuin olisi ääni taivaasta todistanut oikeiksi Saint-Lucin sanat, kuului kolme harvaa, juhlallista lyöntiä, jotka Crillonin voimakkaasta kädestä kumahtelivat ovelle.
Kylmä hiki tihkui Henrikin otsalta ja hänen kasvonsa vääristyivät kauhusta.