— Tuntee kyllä, mutta samalla hetkellä, jolloin sinä hänelle tahtosi ilmaiset, hän on valmis taipumaan.
— Tahi on olevinansa. Niinkuin jo sanoin: pidä varasi! Guise serkullani on pitkälle ulottuva käsivarsi. Tekisippä mieleni sanoa, että hänen molemmat kätensä ovat pitkät ja ettei kukaan muu koko valtakunnassa, ei kuningaskaan, kykene ojentamaan kättään niin kauvaksi kuin hän, sillä hän voi kurottaa toisella kädellään Espanjaan, toisella Englantiin.
— Mutta jos nyt teidän majesteettinne, — selitteli Frans, — pitää häntä niin kovin vaarallisena, niin on siinäkin yksi syy lisäksi liigan päällikkyyden antamiseen minulle. Sillä tavoin hän joutuisi teidän valtanne ja minun valtani väliin. Niin ollen saatettaisiin hänet jo ensi petturuudestaan, mihin hänet syylliseksi huomattaisiin, saattaa edesvastuuseen.
Chicot nosti nyt päätään.
— Vaadi hänelle edesvastuuta, Frans! Semmoista oli helppo tehdä Ludvig XI:nelle, joka oli mahtava ja rikas. Hän kyllä osasi järjestää oikeusjuttuja ja laittaa mestauspölkkyjä. Mutta minulla ei ole varaa ostaa edes sen vertaa mustaa samettia, jota sellaista tilaisuutta varten tarvittaisiin.
Tällöin loi Henrik herttuaan katseen sellaisen, jota ei voinut sietää.
Chicot oli taas nukahtavinaan.
Nyt tuli hetken vaitiolo. Kuningas sen ensiksi keskeytti.
— Kaikki asiat täytyy siis tarkoin punnita, paras Frans. Ei saa olla mitään kansalaisten keskeisiä taisteluja eikä mitään riitojakaan minun alamaisteni kesken! Minä olen Henrik "Rohkean" ja Katariina "Ovelan" poika. Olen perinyt hiukkasen hyvän äitini oveluutta. Minä nyt kutsutan luokseni Guisen herttuan ja annan hänelle niin monta lupausta, että me kyllä kaikessa ystävyydessä tulemme sopimaan asioista.
— Sire! — huudahti Anjoun herttua. — Minäkö siis saan päällikkyyden, vai miten?