— Pidäppä suusi kiinni, poikani, sillä muuten häiritset minua kuulemasta heidän keskusteluaan.
Kuningas vain kohautti olkapäitään. Mutta kun Chicot oli ainoa ihmisolento, johon kuningas täysin voi luottaa, jäi hänkin puolestaan kuuntelemaan.
Guisen herttua otti nyt sananvuoron.
— Armollinen herra, — sanoi hän, — siinä tapauksessa olisi mielestäni ollut parasta, että kuningas heti olisi antanut kieltävän vastauksen. Mahtaisikohan ehkä pitää minun valtaani jollain tavoin liian suurena?
— Sitäpä melkein luulen, — vastasi herttua epäröiden.
— Hän siis tekisi tyhjäksi koko asian?
— Siltä tuntuu, — jatkoi Anjoun herttua, — ja koska kerran te olette pannut asian alulle, niin olen minä katsonut asiakseni teitä kaikin tavoin tukea, niinkuin olen tehnytkin.
— Millä tavoin, armollinen herra?
— Nähkääs, kuningas on antanut minulle vallan pitää liiga pystyssä tahi — hajottaa se.
— Kuinka se kävisi laatuun? — kysyi Guisen herttua, silmät levottomina tulta iskien.