— Keitä te kutsutte ystäviksenne?
— Ooh, Monsoreauta, Ribeiracia, Antraguet'a, Bussya…
— Vai rohkenette vielä Bussynkin nimen mainita?
— Olisiko hän onnettomuudekseen vihoittanut teidän majesteettinne?
— On.
— Milloinka, sire?
— Alituiseen, mutta varsinkin tänä yönä.
— Tänä yönä! Mitä hän on sitten teille tehnyt, sire?
— Hän on sallinut minua häväistävän Parisin kaduilla.
— Teitäkö, sire?