— Minua tai minun ystäviäni, se on yhdentekevää. Hän on nähnyt erästä ystävääni häväistävän, eikä ole mennyt hänelle avuksi.
— Bussyko olisi loukannut jotain Parisin kaduilla… joka sellaista väittää, hän erehtyy, sire.
— Minä tiedän, mitä sanon, monsieur.
— Sire! — huudahti herttua kuin riemastuneena. — Bussy ei ole kahteen päivään lähtenyt huoneestaan: hän makaa ankarassa kuumeessa.
Kuningas loi kysyvän katseen Schombergiin.
— Onko hänessä kuumetta vai ei, sitä en tiedä, — vastasi tuo nuori mies, — mutta että hän tänä yönä oli Coquillièren kadulla, sen minä tiedän.
— Kuka teille on sen sanonut? — kysyi herttua.
— Ei kukaan. Olen itse hänet nähnyt.
— Olette nähnyt Bussyn, niinkö sanotte?
— Olen, terveenä ja reippaana ja, kuten näytti, ilosta säteilevänä. Hänellä oli kerallaan tavallinen seuralaisensa, tuo Remy, joka on tallimestari tai lääkäri, en tiedä varmaan kumpiko.