Nuori poika toi pienen leivän.
— Tässä on! sanoi Peppino.
— Mitä se maksaa? kysyi Danglars.
— Neljätuhatta yhdeksänsataa yhdeksänkymmentäkahdeksan kultarahaa.
Olette maksanut kaksi kultarahaa edeltäpäin.
— Mitä, leivästä satatuhatta frangia?
— Satatuhatta frangia, sanoi Peppino.
— Mutta ettehän kanastakaan pyytänyt muuta kuin satatuhatta frangia!
— Me emme tarjoile ruokalistan mukaan vaan aterioittain. Voitte pyytää kymmenen eri ruokalajia tai yhden, hinta on sama.
— Joko taas laskette leikkiä! Rakas ystävä, sanon suoraan, että tämä on järjetöntä, mieletöntä! Sanokaa suoraan, että tahdotte minun kuolevan nälkään, niin kaikki loppuu pikemmin.
— Emme suinkaan, teidän ylhäisyytenne, — tehän tahdotte itse surmata itsenne. Maksakaa ja syökää.