Mutta epämääräinen tunne, jota hän ei voinut itselleenkään selittää, pakotti hänet kääntymään Emmanuelin eikä äitinsä tai veljensä puoleen.
Hän juoksi portaita alas, kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut sinä päivänä, jolloin Thomson & Frenchin edustaja kävi heillä, kertoi kohtauksesta portailla ja lupauksestaan, ja näytti kirjettä.
— Sinne on mentävä, sanoi Emmanuel.
— Mentäväkö? sopersi Julie.
— Niin, minä saatan sinua.
— Mutta etkö lukenut, että minun täytyy mennä sinne yksin? sanoi
Julie.
— Sinä menetkin sinne yksin, vastasi nuori mies. — Minä odotan sinua Musée-kadun kulmassa, ja jos viivyt niin kauan, että arvelen vaaran uhkaavan, niin tulen sinua etsimään, ja voi silloin sitä miestä, joka on antanut sinulle valittamisen aihetta.
— Olet siis sitä mieltä, Emmanuel, sanoi tyttö arkaillen, — että minun pitää mennä sinne?
— Olen. Sanoihan kirjeentuoja, että isäsi pelastus riippuu siitä.
— Mikä vaara häntä sitten uhkaa? kysyi nuori tyttö.