— Seurassani on se herra, jolle kirje oli osoitettu ja jolle olen tahtonut todistaa, että Luigi Vampa pitää sanansa. Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän Franzille, — tässä on Luigi Vampa, ja hän sanoo teille itsellenne, että hän on aivan epätoivoinen tapahtuneen erehdyksen johdosta.
Franz lähestyi. Päällikkö astui muutaman askelen Franzia kohden.
— Olkaa tervetullut seuraamme, teidän ylhäisyytenne, sanoi hän. — Kuulittehan mitä kreivi sanoi ja mitä siihen olen vastannut. Ja minä lisään, että mielelläni maksaisin neljätuhatta piasteria, jotka vaadin ystävänne lunnaina, jos tätä ikävää juttua ei olisi tapahtunut.
— Mutta, sanoi Franz katsellen levottomana ympärilleen, — missä vanki on? En näe häntä.
— Toivottavasti ei hänelle ole tapahtunut mitään pahaa, sanoi kreivi rypistäen kulmiaan.
— Vanki on tuolla, sanoi Vampa osoittaen aukkoa, jonka edessä vartija käveli, — menen itse ilmoittamaan hänelle, että hän on vapaa.
Päällikkö meni vankilana käytettyä huonetta kohden, ja Franz ja kreivi seurasivat häntä.
— Mitä vanki tekee? kysyi Vampa vartijalta.
— Sitä en todellakaan tiedä, sanoi tämä. — En ole kuullut hänen liikkuvan tuntikausiin.
— Tulkaa, teidän ylhäisyytenne! sanoi Vampa.