— Hän käyttäytyy hienosti, sanoi kreivitär, — ainakin siitä vähästä päättäen, minkä huomasin hänen seurassaan.
— Erinomaisen hienosti, äiti, jopa niin hienosti, että hän voittaa monet kaikkein ylhäisimmätkin aateliset, joita olen tullut tuntemaan kolmessa maassa, Englannissa, Espanjassa ja Saksassa.
Kreivitär mietti hetkisen ja sanoi sitten:
— Rakas Albert, kysyn tätä sinulta nyt äitinä; olet nähnyt kreivin hänen omassa kodissaan, sinulla on terävä silmä, seurustelutapoja ja hienoutta enemmän kuin on tavallista: uskotko, että kreivi on todellakin se, miltä hän näyttää?
— Miltä hän siis näyttää?
— Sanoithan juuri äsken itse: hienon maailman mieheltä.
— Sanoin, että häntä pidetään sellaisena.
— Mutta mitä sinä, Albert, itse ajattelet?
— Myönnän, että minulla ei ole selvää käsitystä hänestä. Luulen häntä maltalaiseksi.
— En kysy hänen syntyperäänsä, vaan mikä hän on.