— Siinähän te olette, herra matkamies, sanoi kreivitär ojentaen hänelle kätensä sydämellisesti, niin kuin vanhalle tuttavalle ainakin. — Olette hyvin ystävällinen, kun tunsitte minut heti ja tulitte luokseni ensimmäiseksi.
— Olkaa varma siitä, että jos olisin tietänyt, että te olitte Pariisissa ja tietänyt missä asuitte, en olisi näin kauan odottanut. Mutta sallikaa minun esitellä teille paroni Château-Renaud, ystäväni, eräs niistä harvoista aatelismiehistä, joita vielä on Ranskassa, ja joka kertoi minulle nähneensä teidät Mars-kentän kilpa-ajoissa.
Château-Renaud kumarsi.
— Olitte siis kilpa-ajoja katsomassa? sanoi kreivitär vilkkaasti.
— Olin, rouva kreivitär.
— Voitteko siis sanoa minulle, jatkoi kreivitär G…, — kenen hevonen voitti Jockey-klubin palkinnon?
— En, vastasi Château-Renaud, — ja kysyinkin juuri samaa äsken
Albertilta.
— Tahdotteko sen ehdottomasti tietää, rouva kreivitär? kysyi Albert.
— Tavattoman mielelläni. Mutta ajatelkaahan… Niin, tiedättekö hänen nimensä?
— Aiotte kertoa jotakin, sillä aloitte jo sanomalla: ajatelkaahan.