Kreivi jatkoi:
— "Teen hänet onnelliseksi, herätän hänet uudelleen eloon ilmoittamalla, että te voitte tuoda hänen luokseen hänen poikansa, jota hän turhaan on etsinyt viidentoista vuoden ajan."
Luccalainen katsoi Monte-Cristoon tavattoman rauhattoman näköisenä.
— Minä voin sen tehdä, sanoi Monte-Cristo.
Majuri nousi.
— Kirje puhui siis totta alusta loppuun asti? sanoi hän.
— Epäilittekö sitä, rakas herra Bartolomeo?
— En koskaan! Kuinka olisin voinut epäillä. Apotti Busoni, hurskas kirkonmies, ei olisi voinut sillä tavoin ilveillä kanssani. Mutta vielä ette ole lukenut kaikkea, teidän ylhäisyytenne.
— Sehän on totta, sanoi Monte-Cristo, — täällä on vielä jälkikirjoituskin.
— Niin, sanoi luccalainen, — siellä … on … vielä … jälkikirjoitus.