— "Jotta majuri Cavalcantin ei tarvitsisi siirrellä rahojaan toisten pankkiirien huostaan, annan hänelle kahdentuhannen frangin maksuosoituksen matkakulujen korvaamiseksi, ja sen lisäksi saa hän nostaa ne neljäkymmentäkahdeksantuhatta frangia, jotka teillä on vielä minun rahojani hallussanne."
Majuri seurasi huomattavan levottomana jälkikirjoituksen lukemista.
— Hyvä! sanoi vain kreivi.
— Hän sanoi: hyvä! sopersi luccalainen. — Siis … herra kreivi…, jatkoi hän.
— Siis mitä? kysyi Monte-Cristo.
— Siis, jälkikirjoitus … on yhtä luotettava kuin kirjeen muukin osa?
— Tietysti. Apotti Busonilla ja minulla on yhteisiä asioita. En tosin muista varmaan, onko hänen saatavansa minulta juuri täsmälleen neljäkymmentäkahdeksantuhatta, sillä me emme pidä niin turhantarkkaa lukua seteleistä. Tämä jälkikirjoitus merkitsi siis teille hyvin paljon?
— Tunnustan suoraan, sanoi luccalainen, — että luotin niin täydellisesti apotti Busonin nimikirjoitukseen, etten ottanut rahoja matkaani. Ellen siis olisi näitä rahoja saanut, olisin Pariisissa ollut hyvin pahassa pulassa.
— Voiko teidän kaltaisenne mies olla pahassa pulassa? sanoi
Monte-Cristo. — Te liioittelette.
— En suinkaan! Enhän tunne täällä ketään, sanoi luccalainen.