Kornelius ojensi intohimoisesti kätensä häntä kohden, mutta ainoastaan heidän sormensa kohtasivat toisensa rautaristikon lomitse.
— Isäni! äännähti tyttö.
Ja Rosa käännähti nopeasti ja kiiruhti isäänsä vastaan, joka jo oli ehtinyt portaitten yläpäähän.
XV.
RISTIKKOLUUKKU.
Gryphusta seurasi tuo suunnaton koira, johon tutustuimme Haagissa.
Vanginvartija kuljetti sitä mukanaan, jotta se tarvittaessa tuntisi vangit.
— Katsokaa, isä, sanoi Rosa, — tässä on tuo kuuluisa huone, josta herra Grotius karkasi.
— Niin, niin, tuo lurjus Grotius! Hän oli tuon Barneveld konnan ystäviä, jonka lapsena ollessani näin mestattavan. Vai tästä huoneesta Grotius karkasi. Hyvä, minä vastaan siitä, ettei kukaan toinen siitä enää karkaa.
Ja avaten oven hän alkoi pimeässä keskustella vangin kanssa.