Musta tulpaani puhkeaa noin kymmenen minuutin perästä kukkaan. Heti kukan auettua minä lähetän sanansaattajan matkaan, pyytämään teitä tulemaan itse sitä noutamaan Loewesteinin linnoituksesta. Minä olen vanginvartija Gryphuksen tytär, eikä minulla ole juuri enempää vapautta kuin isäni vangeilla. En voi siis itse tuoda teille tuota ihmekukkaa. Sentähden rohkenen pyytää teitä tulemaan sitä noutamaan.
Toivomukseni on, että sille annetaan nimi Rosa Barlaensis.
Se on auennut. Se on aivan musta. Tulkaa, herra puheenjohtaja, tulkaa!
Minulla on kunnia olla nöyrin palvelijanne.
Rosa Gryphus.»
— Hyvin, hyvin, rakas Rosa! Kirje on vallan mainio. Minä en olisi osannut kirjoittaa sitä näin koruttomasti. Tutkinnossa te annatte kaikki tiedot, mitä teiltä pyydetään. Tulee tunnetuksi, missä oloissa tulpaani on kehitetty, kuinka paljon huolta, vaivaa, pelkoa se on tuottanut. Mutta nyt, Rosa, nyt emme saa hukata hetkeäkään… Lähetti, lähetti!
— Mikä on puheenjohtajan nimi?
— Antakaa tänne, minä kirjoitan osotteen. Oi, hän on kyllä tunnettu henkilö. Hänen nimensä on van Systens, hän on Haarlemin pormestari. Antakaa se, Rosa, antakaa!
Ja vapisevin käsin Kornelius kirjoitti osotteen:
»Pormestari Peter van Systensille, Haarlemin puutarhayhdistyksen puheenjohtajalle.»