— Jää hyvästi, lapseni! Mitä ikinä sinulle sanoisimmekin, niin tulkitsisi se perin vaillinaisesti kiitollisuutta, jota tunnemme sinua kohtaan. Uskomme sinut Jumalan haltuun ja toivomme hänen palkitsevan sinulle sen, että olet pelastanut kahden ihmisen hengen.
Rosa tarttui hänelle ojennettuun käteen ja suuteli sitä kunnioittavasti.
— Lähtekää, sanoi hän, — lähtekää! Kuuluu siltä kuin he murtaisivat oven auki.
Jan de Witt nousi nopeasti vaunuihin, istui veljensä viereen ja sulki jalkapeitteen huutaen:
— Tol-Hekille!
Tol-Hek oli ristikkoportti, joka vei Scheveningenin pieneen satamaan, missä pieni laiva odotti veljeksiä.
Täyttä laukkaa läksi voimakas flaamilainen hevospari kuljettamaan pakolaisia pois.
Rosa seurasi heitä katseillaan kadunkulmaan saakka.
Sitten hän palasi sisään, lukitsi portin ja heitti avaimen kaivoon.
Rosan aavistus ei ollut pettänyt. Melu, jonka hän oli kuullut, johtui todella siitä että kansanjoukko, päästyään nyt vankilan ovelle, pyrki murtamaan sen auki.