— Minne sitten?
— Salatyrmään.
— Entä sinä, lapseni?
— Minä tulen mukaanne. Me lukitsemme oven jälkeemme, ja kun he ovat lähteneet vankilasta, tulemme jälleen esiin.
— Olet toden totta oikeassa, huudahti Gryphus. — On ihmeellistä, lisäsi hän, — kuinka paljon järkeä tuohon pieneen päähän mahtuu.
Kansan suureksi riemuksi näytti ovi alkavan antaa myötä, ja Rosa lausui avaten pienen laskuoven:
— Joutukaa, joutukaa, isä!
— Mutta entä vankimme? lausui Gryphus.
— Jumala on pitävä heistä huolta, isä, vastasi tyttö. — Teistä huolehdin minä.
Gryphus seurasi tytärtään ja laskuovi sulkeutui heidän jälkeensä samassa hetkessä kuin ulko-ovi murtui avaten tien kansanjoukolle.