D'Artagnan kumarsi.
Kumartaessaan hän virkkoi itsekseen:
— Molemmilla sama määräys, molemmat samalla hetkellä, molemmat Palais-Royalissa: kyllä aavistelen. Voi, tässäpä salaisuus, josta herra de Gondy maksaisi satatuhatta livreä!
"Te harkitsette?" virkahti Mazarin levottomasti.
"Niin, tulin tuumineeksi pitäisikö meidän olla aseistettuina vai eikö."
"Aseissa hampaita myöten", vastasi Mazarin.
"Hyvä monseigneur, kyllä ollaan."
D'Artagnan kumarsi, poistui huoneesta ja kiirehti toistamaan ystävälleen Mazarinin imartelevia lupauksia, jotka saivat Portoksen tavattomaan hurmioon.
KOLMASKUUDETTA LUKU
Pako