[9] Ranskan vanhan kuningaskunnan korkea-arvoisin ritaristo, jonka sata jäsentä olivat kuninkaan nimitettäviä; edellytyksenä oli useamman sukupolven aateluus. Suom.
[10] Françoise d'Aubiné, markiisitar de Maintenon (1635-1719), tuli runoilija P. Scarronin nuorena leskenä Ludvig XIV:n lasten kasvattajattareksi ja kuningattaren kuoltua Ludvigin salassa vihityksi puolisoksi 1684. Hän sai suuren vaikutusvallan politiikkaan, ja protestanttien osittaisen uskonvapauden hyväksi julkaistu Nantesin edikti peruutettiin hänen toimestaan 1685.
[11] Herttua C.L.H. Villars, Ranskan marski (1653-1734), kunnostautui diplomaattina ja sotapäällikkönä, mutta pöyhkeily ja ahneus harvensivat hänen ystäväpiiriään hovissa. Suom.
[12] Ranskalaisen runouden klassillinen säemitta 1100-luvulta. Suom.
[13] Louis Auguste de Bourbon, Mainen herttua (1670-1736), Ludvig XIV:n ja markiisitar de Montespanin laillistettu poika, oli aikaisemman hovin juonitteluissa siirtynyt äitinsä puolueesta markiisitar de Maintenonin puolelle, joka oli tullut kuninkaan uudeksi lemmikiksi ja kilpailijattarensa lasten kasvattajaksi. Oltuaan kaleerilaivaston päällikkönä ja tykistön ylipäällikkönä hän vietti viimeiset vuotensa kirjallisissa ja hengellisissä harrastuksissa.
[14] Viisivuotiaana valtaistuimelle joutunut Ludvig XV oli Ludvig XIV:n vanhimman pojan pojanpoika. Suom.
[15] Jesuiittipater Michel Letellier (1648-1719) oli Ludvig XlV:n viimeinen rippi-isä.
[16] Alkuaan Richelieun palatsi Seinen oikeanpuolisella rannalla, sittemmin kauan Orleansin herttuain hallussa. Suom.
[17] Entinen kuninkaanlinna Louvren vieressä Seinen oikealla rannalla. Suom.
[18] Pierre Corneille (1606-84) on Ranskan klassisistisen draaman pääedustajia.