— Ilman vartijoita kylläkin, vastasi abbé, — mutta matkassaan lakeijat, ratsaspalvelijat, kuski, kaikki väkeä, joka tosin ei suurestikaan nouse tappeluun, mutta parkuu pahasti. Oh, malttia, malttia, nuori ystäväni! Onko teillä siis kova kiire päästä Espanjan grandiksi?
— Ei, hyvä abbé, mutta minulla on kiire päästä asumasta ullakkokamarissa jossa minulta puuttuu kaikki ja täytyy palvella itseään, kuten näette. Enkö olisi millänikään joutuessani käymään levolle kello kymmeneltä illalla ja aamulla pukeutumaan ilman kamaripalvelijaa?
— Mutta teillä on toki musiikki, huomautti abbé kallistaen korvaansa.
— Kas tosiaankin! virkahti d'Harmental. — Avatkaapa ikkuna, abbé, olkaa hyvä, jotta minun nähdään vastaanottavan hyvää seuraa. Se tekee edullisen vaikutuksen naapureihini.
— Heh, heh, heh, tuumi abbé täytettyään chevalierin pyynnön, — tuohan ei ole yhtään hullumpaa.
— Mitä, eikö hullumpaa! arveli d'Harmental vuorostaan. - - Mutta sehän on aivan erinomaista! Armidaa,[68] toden totta! Enpä olisi uskonut tapaavani sellaista neljännessä kerroksessa, ja Rue de Temps-Perdun varrella!
— Ennustanpa, chevalier, sanoi abbé, — että jos laulajatar on nuori ja sievä, meidän on viikon kuluttua yhtä vaikea saada teitä lähtemään täältä kuin nyt jäämään tänne.
— Hyvä abbé, tuumi d'Harmental päätänsä pudistaen, — jos teidän poliisinne olisi yhtä tarkka kuin ruhtinaan, niin tietäisitte, että olen pitkäksi aikaa parantunut rakastelemisesta, ja todistuksena siitä on tämä. Älkää uskokokaan, että minä vietän päiväni huokailussa — päinvastoin pyydän teitä lähdettyänne toimittamaan minulle jonkin piirakantapaisen ja tusinan pullollista oivallisia viinejä. Jätän valinnan teille, tietäen että olette asiantuntija. Sitäpaitsi ne teidän lähettäminänne osoittavat holhoojan huomaavaisuutta. Minun ostaminani ne merkitsisivät kasvatin mässäilyä, ja minun täytyy varjella maalaismainettani madame Denisin silmissä.
— Niin kylläkin. En kysy vaikutintanne, se on oma asianne.
— Teette oikein, hyvä abbé, tämä tapahtuu hankkeemme hyväksi.