"Olin lähettänyt hänen luokseen kamaripalvelijani ja pienet matkatavarani, mutta herra de Taverney palautti palvelijan ilmoittamaan sen käskyn, että minun tuli ensin esittäytyä kuninkaalle tai teidän majesteetillenne."
"Ja te tottelitte?"
"Ilomielin, madame: sillä keinoin sain syleillä sisartani."
"Nyt on ihmeen ihana sää!" huudahti kuningatar riemuiten. "Rouva de
Misery, huomenna jää sulaa, minun pitää nyt heti saada reki."
Ensimmäinen kamarirouva lähti täyttämään käskyä.
"Ja suklaatini tänne", lisäsi kuningatar.
"Eikö teidän majesteettinne syö suurusta?" kysyi rouva de Misery.
"Eikä teidän majesteettinne syönyt eilen illallistakaan."
"Siinä erehdytte, hyvä Misery. Oli meillä eilen illallista; kysykää neiti de Taverneyltä."
"Ja hyvä olikin", huomautti Andrée.
"Silti en nyt jätä juomatta suklaatiani", lisäsi kuningatar. "Pian, pian, hyvä Misery, ihana auringonpaiste houkuttaa; varmaankin tulee tänään paljon väkeä Sveitsiläislammelle."