Kuningatar silmäili joka taholle, tarkasteli tiheitä kohtia, tutki tyhjät välit, mutta ei huomannut muuta kuin kaikkialla ystäviä, kaikkialla palvelijoita ja heidän joukossaan Andréen ja hänen veljensä.
"Täällä näkyy hyvin miellyttäviä kasvoja", vastasi hän.
"Älkää katselko, keitä meillä on, kälyni, vaan kuka meiltä puuttuu."
"Ahaa, se on kun onkin totta!"
Artoisin kreivi alkoi nauraa.
"Vielä poissa", jatkoi kuningatar. "Voi, pitääkö hänen aina minua karttaa?"
"Ei", sanoi Artoisin kreivi. "Kuje vain venyy. Monsieur on mennyt tulliportille odottamaan herra de Suffrenia."
"Mutta sitten en ymmärrä, miksi nauratte, lanko!"
"Vai ette sitä ymmärrä!"
"En ollenkaan; jos Monsieur on tulliportilla vastaanottamassa herra de Suffrenia, on hän ollut meitä sukkelampi, siinä kaikki, sillä hän saa ensimmäisenä julkisesti onnitella vierastamme."