"Vai niin!" sanoi kreivitär, "minun omani! Missä se on? Siitä talosta ei minulla ole tietoa."
Kardinaali, joka oli jälleen istuutunut, nousi nyt seisaalle.
"Kello kymmenen huomenna aamulla", sanoi hän, "saatte sen talon osoitteen."
Kreivitär punastui, kardinaali tarttui kohteliaasti hänen käteensä. Ja tällä kertaa hän painoi sille kunnioittavan, hellän ja rohkean suudelman. Molempien hyvästijätössä oli sitten vain hymyilevän kursastelun jäännös, joka ennustaa pikaista tuttavallisuutta.
"Näyttäkää valoa monseigneurille!" huusi kreivitär.
Vanha palvelija riensi esille kynttilä kädessä. Kardinaali astui huoneesta.
"Nyt tuntuu, kuin olisin astunut aimo askeleen ulos maailmaan", ajatteli Jeanne.
"Hyvä, hyvä!" tuumi kardinaali nousten ajoneuvoihinsa. "Kaksi asiaa toimitettu yhdellä kertaa. Tuo nainen on kyllin ovela valloittaakseen kuningattaren niinkuin minutkin."