"Niin olen toivonut, että suvaitsisitte ottaa vastaan tämän pienoisen talon. Tämä ei ole minun asuntoni, kaikkein vähimmin erikoisasunto."
"Ottaisin vastaan, minäkö? Ja sen te lahjoittaisitte, monseigneur!" huudahti kreivitär, jonka sydän sykki ylpeydestä ja ahneudesta.
"Tosin se on vähän; mutta jos enempää tarjoisin, ette huolisi."
"En enempää enkä vähempää, monseigneur", sanoi kreivitär.
"Mitä sanotte, kreivitär?"
"Sanon että minun on mahdotonta ottaa sellaista lahjaa vastaan."
"Mahdotonta! Ja miksi?"
"Siksi vain, että se on mahdotonta."
"Älkää sitä sanaa lausuko minun lähelläni, kreivitär."
"Miksi ei?"