"Akatemia… akatemia…" mutisi Olivan kavaljeeri.
"Niin, Pot-de-Fer-kadulla, maakerroksessa, eikö juuri niin, herra
Beausire?"
"Hiljaa!"
"Joutavia!"
"Hiljaa, sanon minä. Kylläpä te olette harmillinen!"
"Ei ole syytä sanoa!"
"Miksi ei?"
"Siksi, että te ette itsekään sitä usko, Mutta palatkaamme siihen akatemia-asiaan."
"Mitä oikein tarkoitatte?"
Sininen domino veti esille kellonsa, joka oli jalokivillä koristettu ja johon Beausiren silmäterät kiintyivät kuin kaksi liekehtivää mykiötä.