Pankinpitäjän hyvin merkitsevästä silmäniskusta sai Beausire huomata, että viime lause oli epäonnistunut. Tämän yleisön läsnäollessa ei sopinutkaan vetää rajaa niiden välillä, jotka maksoivat ja niiden, jotka pistivät rahat taskuunsa. Beausire älysi sen, mutta oli päässyt nyt vauhtiin; tekourheiden on vaikeampi pidättää itseään kuin todellisten sankarien.
"Luulin, että minulla täällä on ystäviä", sanoi hän.
"Tietysti on", vastattiin eri tahoilta.
"Vai niin, mutta minä huomaan erehtyneeni."
"Missä suhteessa?"
"Siinä, että paljon tapahtuu minun tietämättäni."
Pankinpitäjä antoi taas merkin, ja läsnäolevat osakkaat vakuuttivat uudestaan.
"Hyvä on, että tiedän", jatkoi Beausire, "ja petolliset ystävät saavat palkkansa."
Hän tavoitti miekkansa kahvaa, mutta käsi osui vain vyötärystaskuun, joka täynnä louisdoreja päästi ilmiantavaa kilinää.
"Kuuletteko?" huudahti pari naista, "herra Beausire on tänä iltana rahakas."