Kassa tarkastettiin, ja siinä oli sata tuhatta livreä, puoleksi kullassa ja hopeassa. Ducorneau tarjosi avaimensa, jota Beausire katseli vähän aikaa ihaillakseen sen monimutkaisia uurteita ja koloja, mutta samalla hän näppärästi otti siitä vahaan jäljennöksen. Antaen sitten avaimen takaisin Ducorneaulle hän sanoi:
"Herra Ducorneau, se on teillä varmemmassa tallessa; mennään nyt lähettilään puheille."
Don Manuel tavattiin yksinään suklaatikuppinsa ääressä. Hän näytti tarkasti tutkivan salakirjaimin kirjoitettua paperia. Nähdessään virallisen sihteerinsä hän kysyi:
"Tunnetteko sitä salakirjoitusta, jota on tähän asti käytetty?"
"En, teidän ylhäisyytenne."
"Mutta minä tahdon, että siihen tutustutte; siten voitte vapauttaa minut monestakin rasittavasta pikkuseikasta. Kuinka muuten on asioiden laita? Missä tilassa on kassa?" kysyi hän Beausirelta.
"Täysin kunnossa, niinkuin kaikki muukin, mikä kuuluu herra
Ducorneaun tehtäviin", vastasi Beausire.
"Ja ne sata tuhatta livreä?"
"Käteisinä, monsieur."
"Hyvä. Istuutukaa, herra Ducorneau; pyydän teiltä erästä tietoa."