Ja muuta lupaa kysymättä hän pujahti sisään kreivi de Cagliostron asiamiehen jäljestä. Adelgonde, jonka mielessä nyt oli vain rahanhimoa ja kultakolikoiden helinää, riensi isäntänsä luo.
"Kuulkaas nyt", sanoi hän, "kaikki käy hyvin, täältä tulee viisi sataa livreä siltä herralta, joka osti tuhat kappaletta."
"Ottakaamme ne ylevästi vastaan", sanoi Reteau, ivallisesti mukaillen
Lariven sanoja eräästä äsken esitetystä näytelmästä.
Ja hän kääriytyi sievänpuoleiseen aamunuttuun, jonka hänelle oli lahjoittanut rouva Dugazon joko anteliaisuudesta tai pikemmin pelosta, sillä siitä lähtien, kun tällä rouvalla oli seikkailu tallimestari Astleyn kanssa, tuli häneltä Reteaulle kosolta kaikenlaisia lahjoja.
Kreivi de Cagliostron lähetti astui esille, levitti pöydälle pussista kuuden livren rahoja, laski niitä sata kappaletta ja järjesti kahdeksitoista patsaaksi. Reteau laski myös huolellisesti ja tarkasteli, oliko joukossa kuluneita rahoja.
Huomattuaan kaiken olevan kunnossa hän kiitti, antoi kuitin ja laski miellyttävästi hymyillen miehen menemään, kysyttyään ensin ilkamoiden, kuinka kreivi de Cagliostro jaksoi.
Rahojen tuoja vastasi kiittäen kuin luonnollisesta kohteliaisuudesta ja astui ovelle.
"Sanokaa herra kreiville, että olen valmis häntä palvelemaan", sanoi Reteau, "ja lisätkää, että hän saa olla levollinen; minä osaan säilyttää salaisuuden."
"Ei tarvita", vastasi mies. "Kreivi de Cagliostro on riippumaton eikä usko magnetismiin. Hän tahtoo, että Mesmerille naurettaisiin, ja levittää vain huvikseen tuota juttua ammeesta."
"Hyvä", murahti muuan ääni kynnykseltä. "Me toimitamme, että nauretaan myös kreivi de Cagliostron kustannuksella."