Kalpeana ja raivosta vaahdoten nousi Filip pystyyn, mutta hetkinen kylmää harkintaa palautti hänelle siveellisen tarmon. Hän suoristi itsensä, järjesti pukunsa ja kalvostimensa ja sanoi kolkolla äänellä:
"Todellakin olette niin väkevä kuin neljä miestä yhteensä, mutta järjen juoksunne on heikompaa lajia. Pidellessänne minua niin, kuin nyt tapahtui, te unohditte, että voitettuna, nöyryytettynä, ainaisena vihamiehenänne olen nyt saanut oikeuden sanoa teille: Miekka käteen, kreivi, tai tapan teidät."
Cagliostro ei ollut milläänkään.
"Sivaltakaa miekkanne, sanon, taikka olette kuoleman oma", jatkoi
Filip.
"Ette ole vielä kyllin likellä pidelläkseni teitä kuin äsken", vastasi kreivi, "enkä suvaitse, että saisitte minua haavoittaa tai kenties tappaa minut niinkuin Gilbert poloisen."
"Gilbert!" huudahti Filip horjahtaen. "Mistä te sen nimen keksitte?"
"Onneksi ei teillä nyt ole ampuma-asetta, vaan miekka."
"Monsieur", puuskui Filip, "te lausuitte nimen…"
"Joka herätti kamalan muiston, eikö niin?"
"Monsieur!"