"Hänen majesteettinsa näkyy hänet tuntevan: saatanpa sanoa, koska en tahdo valehdella, että hänen majesteettinsa tuntee hänet, sen tiedän."
"Asia on se, että minun täytyy välttämättä tavata se nainen. Hänen kauttaan selviää koko totuus, häneltä saadaan tämän salaisuuden avain."
"Sitä minäkin", sanoi herra de Crosne, johon päin kuningas oli kääntynyt.
"Akkain juoruja…" mutisi Provencen kreivi. "Se nainen on kuin velho, joka päästää lumouksesta."
"Kuulkaapa, serkku", sanoi hän ääneen, "onko kuningatar tunnustanut teille tuntevansa sen naisen?"
"Ei tunnustanut, monseigneur, vaan kertonut."
"Niin, niin, anteeksi."
"Veljeni tarkoittanee", keskeytti kuningas, "että jos kuningatar hänet tuntee, niin tiedätte myös hänen nimensä."
"Se on rouva de la Motte-Valois."
"Se juoniniekka!" huudahti kuningas harmistuneena.