"Siinäpä te muistutatte mieleeni", sanoi Artoisin kreivi, "että juuri kun teidät näin ja huomasin, ettei sininen domino ollutkaan kuningas, luulin sitä sensijaan komentaja de Suffrenin sisarenpojaksi. Mikä hänen nimensä onkaan, sen kelpo upseerin, joka sotalipulla teki sen urotyön? Te otitte hänet viimeksi niin ystävällisesti vastaan, että luulin hänen päässeen suojelusritariksenne."
Kuningatar punastui; Andrée kävi kalmankalpeaksi. Molemmat katsahtivat toisiinsa ja vavahtivat nähdessään toistensa ilmeen. Filipin kasvoihin tuli lyijynväri.
"Herra de Charny?" mutisi hän.
"Charny! Se se oli", jatkoi Artoisin kreivi. "Eikö ole totta, herra Filip, että sinisen dominon olennossa oli jotakin, mikä muistutti herra de Charnyta?"
"En huomannut, monseigneur", vastasi Filip tukahtuneella äänellä.
"Mutta", selitti edelleen prinssi, "pian huomasin erehdykseni; sillä herra de Charny tuli äkkiä näkyviini. Hän seisoi likellä Richelieun herttuaa, vastapäätä teitä, kälyni, silloin kuin naamionne irtaantui."
"Ja hänkin näki?" huusi kuningatar ääntään hillitsemättä.
"Ellei satu olemaan sokea", sanoi prinssi.
Kuningatar teki epätoivoisen liikkeen ja soitti jälleen.
"Mitä aiotte?" kysyi prinssi.