"En tiedä, madame, mitä tunteita nimeni lienee herättänyt, sillä yhteenkään anomukseeni en ole saanut vastausta."
"Tottahan olette tavannut ministereitä, kuninkaan, kuningattaren?"
"En ketään. Kaikkialla turha yritys", vastasi rouva de la Motte.
"Mutta ettehän voi kerjuulla elää!"
"En, madame, siitä olen vieraantunut. Mutta…"
"Mutta mitä?"
"Voin kuolla nälkään kuten isäni."
"Onko teillä lapsia?"
"Ei, madame, ja jos mieheni saa surmansa kuninkaan palveluksessa, pääsee ainakin hän kunnialla eroon kärsimyksistämme."
"Suokaa anteeksi, madame, että palaan erääseen kohtaan — voitteko esittää päteviä todisteita sukuperästänne?"