"Palaan."
"Rauhoittakaa siis ystäviäni, kaikesta on oivallisesti suoriuduttu."
Charny kohotti päänsä ja näki Lafayetten, joka ystävällisesti viittasi hänelle.
Charny meni hänen luokseen ja Lafayette ojensi hänelle kätensä. Tästä johtui, että rahvas vei upseerin ja hänen hevosensa mukanaan rantakadulle asti, missä valppaitten kansalliskaartilaisten toimesta jo muodostui avoin tie kuningasta varten.
Kuningas määräsi, että vaunujen tuli kulkea hitaasti Ludvig XV:n torille asti. Täällä henkivartiostolaiset levottomina odottivat kuninkaan paluuta. Tästä alkaen levottomuus sai vallan kaikissa, ja jota pitemmälle tultiin Versaillesiin johtavalle tielle, sitä kovempaa kyytiä mentiin eteenpäin.
Gilbert oli ikkunasta katsellessaan arvannut, minkä vuoksi upseeri oli saapunut, vaikka hän ei tätä tuntenutkaan. Hän arvasi kyllä, kuinka levoton kuningatar mahtoi olla, sillä kolmeen tuntiin ei ollut voitu lähettää mitään viestiä Versaillesiin herättämättä rahvaassa epäluuloa tai ilmaisematta heikkoutta.
Hän ei aavistanut muuta kuin pienen osan siitä, mitä oli tapahtunut Versaillesissa.
Johdatamme sinne lukijan emmekä tahdo hänelle liian laveasti selitellä historiaa.
Kello kolmen aikaan oli kuningatar saanut viimeisen viestin.
Gilbertin oli onnistunut lähettää se sinä hetkenä, jona kuningas astui miekoista tehdyn kunniakatoksen alle, terveenä ja turvassa mennen kaupungintaloon.