"Sehän on kuninkaan uusi lääkäri, eikö olekin?" kysyi hän kuningattarelta.
"Gilbert. On kyllä", vastasi kuningatar ajattelemattakaan, että hän samalla suuntasi kamalan iskun lähellä olevaan ystävättäreensä.
"Gilbert!" huudahti Andrée aivan kuin käärme olisi purrut hänen sydämeensä, "Gilbert, teidän majesteettinne ystävä!"
Andrée kääntyi. Hänen silmänsä leimusivat, hänen kätensä olivat puristuneet nyrkkiin, ja hänen katseensa ja ilmeensä syyttivät kuningatarta.
"Mutta… kuitenkin…" lausui kuningatar epäröiden.
"Madame, madame!" huudahti Andrée ja hänen äänessään sointui mitä katkerin moite.
Kuoleman hiljaisuus seurasi tätä salaperäistä kohtausta.
Hiljaisuuden vallitessa kuului arkaa astuntaa viereisestä huoneesta.
"Monsieur de Charny", sanoi kuningatar puolikovaa, aivan kuin kehoittaakseen Andréeta hillitsemään itseään.
Charny oli kaikki kuullut, oli kaikki nähnyt. Mutta hän ei ymmärtänyt, mitä kaikki merkitsi.