"Täytyy olla johdonmukainen. Sinä itse saavuit kalpeana, vapisten, sinä, joka olet urhoollinen ja väkevä, ja sanoit minulle: Minua iljettää kaikki. Minä nauroin vasten kasvojasi, Billot, ja kun selitän sinulle, miksi olit kalpea, miksi kaikki sinua iljetti, naurat sinä vuorostasi minulle."
"Puhukaa, puhukaa! Mutta antakaa minulle edes ensiksi se toivo, että pääsen lähtemään kotiseudulle parantuneena ja lohdutettuna."
"Maaseutu, Billot, on kaiken toivomme perusta. Maaseutu, nukkuva vallankumous, joka herää joka tuhannes vuosi ja huimaa herätessään kuninkaitten päitä. Maaseutu lähtee liikkeelle vuorostaan silloin, kun koittaa hetki, jolloin on voitettava ja hankittava takaisin kaikki mainitsemasi vääryydellä hankittu omaisuus, jolla aatelisto ja kirkko rehentelee. Mutta ennenkuin voi saada maaseudun niittämään aatteita, täytyy saada talonpojat valtaamaan itselleen maata. Omistaessaan jotakin tulee ihminen vapaaksi, ja tullessaan vapaaksi hän tulee myös paremmaksi. Meidän toisten työntekijöiden, etuoikeutettujen, joiden Jumala sallii nostaa tulevaisuuden verhoa, meidän tehtävämme on, hankittuamme kansalle vapauden, hankkia sille myös maata. Tässä, ukko Billot, odottaa meitä ihana työ, mutta ehkä huono palkinto; voimakas toiminnan ja tuskan työ, joka on täynnä mainetta ja häväistystä; vielä nukkuu kaikki kylmää ja voimatonta unta, odottaen äänemme aikaansaamaa heräämistä, meistä lähtevää aamunkoittoa. Kun kerran maaseutu on herännyt, silloin meidän verinen työmme on päättynyt, ja sen rauhallinen työ alkaa."
"Minkä neuvon siis annatte, herra Gilbert?"
"Jos tahdot hyödyttää maatasi, kansaasi, veljiäsi, maailmaa, niin jää tänne, Billot. Tartu moukariin ja tee työtä tässä Vulkanuksen pajassa, jossa taotaan salamoita koko maailmaa varten."
"Jäädäkö siis katsomaan murhaamista ja lopulta joutua ehkä itsekin murhaamaan?"
"Ei suinkaan", lausui Gilbert heikosti hymyillen. "Sinäkö murhaisit, Billot, kuinka sellaista voit puhuakaan?"
"Minä jään siis tänne, niinkuin käskette", sanoi Billot vapisten, "ja ensimmäisen, jonka näen kiinnittävän köyttä lyhtytolppaan, hirtän siihen itse näillä käsilläni."
Gilbertin huulille tuli hymy.
"Siis ymmärrät minua", sanoi hän, "ja itsekin rupeat murhaajaksi."